Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret ovat olleet turistien suosiossa jo vuosikaudet. Monille tulee ensimmäisenä mieleen englantilaiset huonosti käyttäytyvät lomailijat, jotka juovat liikaa ja ovat kovaäänisiä. Suomi-baarit ja erilaiset teemapuistot ovat myös oleellinen osa Kanariansaarista luotua mielikuvaa.
Lanzarote on tähän kuitenkin poikkeus. Lue alta, minkä takia jokaisen kannattaisi lomailla elämänsä aikana Lanzarotella – yhdellä karuimmista tulivuorisaarista.

Lanzarote yllättää ainutlaatuisuudellaan

Lentokoneen ikkunasta katsottuna voisi luulla, että laskeudutaan kuun pinnalle. Saaren yleisilmettä hallitsee vahvasti musta laavahiekka ja tulivuoret. Sää on usein tuulinen ja talvella keskilämpötilat liikkuvat päivisin 15-20 asteen tuntumassa. Vaikka saarella on upeita rantoja, ei se kuitenkaan ole paras vaihtoehto pelkkää aurinkolomaa kaipaavalle. Kova tuuli houkuttelee saarelle paljon lainelautailijoita ja Famaran kalastajakylässä järjestetäänkin joka vuosi kansainvälinen surffaus kilpailu.

Lomaa voi viettää oikeastaan missä päin saarta haluaa, mutta suosituimmat alueet ovat saaren eteläosassa sijaitseva rauhallinen Playa Blanca, mistä kulkee päivittäin lauttayhteys 12 km päässä sijaitsevaan Fuerteventuran saarelle. Lentokentän vieressä sijaitsee Puerto del Carmen, missä on kauppakeskus, yöelämää sekä suurin osa palveluista. Pohjoisimpana näistä on Costa Teguise, missä on laadukkaita hotelleja ja palvelut lähellä.

Jos kuitenkin haluat kokeilla jotain uutta, suosittelen ehdottomasti varaamaan Yaizan kylästä “La Casona de Yaiza” -hotellin. Playa Blancan ja Puerto del Carmenin väliin jäävä pieni Yaizan kylä on hurmaavan kaunis. Ja tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan se on useasti voittanut kilpailuja, missä on etsitty Espanjan kauneinta kylää. Prinsessa Yaizan mukaan nimetyn kylän sijainti on myös mahtava – aivan Timanfayan kansallispuiston vieressä ja vain 15 minuutin ajomatkan päässä rannasta ja ostosmahdollisuuksista.

Tulivuorenpurkaukset Lanzarotella

Kanariansaarista nimenomaan Lanzarote on tunnettu tulivuorisaarena. Sen uskotaan olevan yksi vanhimmista Kanariansaarista yhdessä naapurisaari Fuerteventuran kanssa. Ikää on pystytty tutkimaan kivien perusteella ja tutkijat uskovat Lanzaroten syntyneen noin 18 miljoonaa vuotta sitten.

Lanzarotella on ollut kolme tulivuorenpurkausjaksoa, mitkä ovat muokanneet saaren ulkonäköä huomattavasti. Ensimmäinen purkaus tapahtui noin 5000 vuotta sitten kun Monte Corona -tulivuori alkoi purkautua saaren pohjoisosassa. Purkaus oli räjähdysmäinen ja synnytti valtavan kraatterin. Räjähdyksen lisäksi myös maan alla tapahtui, sillä laavamassa tuhosi maaperää. Sen seurauksena syntyi maailman pisin laavaluolaverkosto. Se on 7 kilometriä pitkä ja se tunnetaan parhaiten kahdesta nähtävyydestä Cueva de los Verdes eli “Vihreä luola” sekä Jameos del Agua, laavakupla, minkä katto on romahtanut. Nämä kaksi luonnon omaa taideteosta on lanzarotelainen taiteilija Cesar Manrique (1919-1992) suunnitellut niin, että siellä on mahdollista ihmisen tänä päivänä vierailla.

Toinen ja samalla kaikkein tuhoisin tulivuorenpurkaus sijoittuu 1730-luvulle. 6 vuotta kestänyt purkaus tapahtui nykyisen Timanfayan kansallispuiston alueella ja se teki saarelaisten elämästä painajaista. Useita kyliä tuhoutui ja lähes koko saari jouduttiin evakuoimaan.

Kolmas, ja viimeisin purkaus alkoi 1800-luvun alkupuolella ja sitä seurasi vielä lähes vuoden kestänyt maanjäristysjakso. Tällä hetkellä saarella ei ole ollenkaan aktiivisia tulivuoria – vain yksi puoliaktiivinen “Islote del Hilario”. Se sijaitsee Timanfayan kansallispuistossa ja hohkaa edelleen lämpöä; jo kahden metrin syvyydessä lämpötila kohoaa 250-asteeseen. Cesar Manriquen suunnittelema symboli, “El Diablo”, edustaa Timanfayan kansallispuistoa ja saman niminen ravintola on Islote de Hilario tulivuoren päällä. Siellä on myös harvinainen kraatterigrilli, missä valmistetaan ruokaa hyödyntäen tulivuoren lämpöä. Näitä kraatterigrillejä on vain kaksi maailmassa, yksi Lanzarotella ja toinen Uusi-Seelannissa.

Cesar Manrique – taiteilija, suunnittelija ja arkkitehti

Cesar Manrique on edelleen hyvin arvostettu henkilö Lanzarotella ja on pitkälti hänen ansiotaan, että saari näyttää siltä, miltä se tänä päivänä näyttää – siisti, luonnonläheinen ja mielenkiintoinen.

Manrique kuului aikoinaan saaren hallitukseen taidekonsulttina ja sitä kautta pääsi vaikuttamaan hyvin paljon saaren asioihin. Hän kuoli vuonna 1992 liikenneonnettomuudessa, mutta hänen kädenjälki näkyy silti vielä kaikkialla. Lanzarotella ei Manriquen ansiosta saa pystyttää ollenkaan tienvarsimainoksia tai rakentaa korkeita ja muun kuin valkoisen värisiä taloja pääkaupunki Arrecifen ulkopuolelle.

Cesar Manriquelle kierrättäminen ja luonnonsuojelu on aina ollut hyvin tärkeä asia ja hän käyttikin teoksissaan paljon kierrätysmateriaaleja, romurautaa ja puuta. Hän kiinnitti myös huomiota siihen, että luontoa vahingoitetaan mahdollisimman vähän ja pyrki suunnittelemaan rakennukset niin, että ne sulautuvat ympäristöön.

Manrique on hyvin ylpeä kotisaarestaan Lanzarotesta. Hän lähti aikoinaan Madridiin opiskelemaan ja valmistuttuaan taidemaalariksi kiersi maailmaa pitämässä taidenäyttelyitä, mutta palasi 60-luvulla Kanariansaarille. Manriquen sanotaan järkyttyneen, kun hän näki, mitä turismi oli tehnyt Gran Canarialle. Hän päätti, että ei anna saman tapahtua rakkaalle kotisaarelleen. Cesar Manrique otti elämäntehtäväkseen tuoda Lanzarote maailmankartalle ja että se tunnettaisiin yhtenä kauneimpana saarena.

Luovan taiteilijan kotitalossa pääsee vierailemaan Tacichen kylässä. Kotitalo on muutettu museoksi ja siellä on paljon hänen töitään esillä.

Lue myös parhaat vinkkini loman viettoon Lanzarotella tästä