Olen asunut useassa eri maassa ympäri maailmaa neljän vuoden ajan sekä viettänyt pitkiäkin aikoja Amerikassa. Jokainen maa on tietenkin omanlaisensa ja oli mielenkiintoista huomata, minkälaisia eroavaisuuksia Suomen ja muiden maiden välillä on. Suomi on tilastollisesti paras maa asua, mutta onko se oikeasti näin?
Eihän maailmalle lähdetäkään sen takia, että haluaa kokea saman mitä kotona. Mutta silti se tuntuu joskus yllättävän, miten erilaista maailman toisella puolella voikaan olla. Upeimmat elämykset syntyvät, kun kohtaa jotain odottamatonta ja erilaista. Esimerkiksi Amerikassa ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus saa minut edelleen hymyilemään. Kap Verdellä tajusin, että suurin osa asukkaista ei ole ikinä käyttänyt liukuportaita tai syönyt Mäkkärissä.
Aloin pohtimaan Suomea maana ja mitä eroavaisuuksia olen kohdannut maailmalla ollessani. Yksi suurin eroavaisuus on ehdottomasti ihmiset. Luonnollisestikin näytämme ulkoisesti hyvin erilaisilta, mutta myös käytöksemme ja ajatusmaailmamme on hyvin erilainen – ja toisinaan taas niin samanlainen!
Suhtautuminen muihin ihmisiin ja varsinkin lapsiin, on maailmalla ystävällisempää kuin Suomessa. Lapset ovat lähes poikkeuksetta ilon aihe ja yhteisössä jokainen katsoo vähän muidenkin kun vain omien lasten perään. Olen matkaoppaana törmännyt siihen, että suomalaiset haluaisivat lomalla eristää lapsiperheet mielellään jo lennolla sinne koneen takaosaan ja hotellikin saatetaan valita niin, että alle 16-vuotiailla ei ole sinne mitään asiaa. Suomessa itkevän lapsen vanhemmat saavat paheksuvia katseita kun taas ulkomailla tarjotaan auttavia käsiä.
Maailmalla kiinnitin huomiota myös kierrätykseen. Suomessa lajitellaan jätteitä ihan kiitettävästi ja pantillisista pulloista suurin osa päätyy palautuksen kautta kierrätykseen. Ulkomailla taas ruokakaupoissa laitettiin muovipussia muovipussin päälle – ja vielä yksi! Että varmasti riittää. Saatoin ostaa leivän sekä limutölkin ja ne pakattiin kolmeen muovipussiin. Ja monesti myyjä tai joku muu työntekijä kaupassa pakkaa ruokaostokset puolestasi, toisin kuin Suomessa ostokset pakataan itse.
Pulloista harvoin sai panttia kohteissa, missä asuin. Kroatiassa oli juuri alettu innostamaan ihmisiä kierrättämään muovipulloja maksamalla niistä pullopantti, mutta käytäntö vaati vielä hiomista. Pullot sai tiettynä ajankohtana viedä Lidl -ruokakaupan pullonkeräyspisteelle. Siellä yksi mies laski käsin pullot ja kirjoitti niistä kuitin, minkä pystyi sitten hyödyntämään ruokaostoksiinsa. Kokeilimme kerran palauttaa pullot yhdessä työkaverini kanssa ja taisimme jonottaa lähemmäs tunnin muutaman paikallisen joukossa (edessämme olevilla miehillä oli pakettiautollinen pulloja!) ja totesimme, ettei tämä nyt oikein toimi.
Ulkomailla asumisen jälkeen Suomi tuntui niin helpolta. Maailmalla oppi arvostamaan sitä, että monet asiat pystyy Suomessa hoitamaan netin kautta kätevästi eikä tarvitse istua virastoissa koko päivää. Suomessa ei tupakoida sisätiloissa, toisin kuin esimerkiksi Montenegrossa. Kauppakeskuksessa pyöriminen oli hyvin epämiellyttävää, kun vieressä tupakoi ihmisiä.
Ja ah Suomen ihana kesä! Silloin kun ei siis sada koko kesää.