Matkaoppaan työ

Ystävä maailmalta

Olen matkoillani useasti tarvinnut muiden ihmisten apua. New Yorkissa opastusta metron kanssa, Kroatiassa tukea autokolarin jälkeen ja Kreikassa kyytiä lentokentälle.
Mauritiuksella pieni ele oli alku ystävyydelle ja samalla opin, että ilo on valintakysymys.

Mauritius, République de Maurice

Ennen kuin aloin työskennellä matkaoppaana haaveilin lomasta Mauritiuksella. Olin törmännyt netissä kuviin paratiisista lomamatkoja selatessani ja tuo uskomattoman kaunis saari varasti sydämeni. Lentolippujen hinnat tosin estivät orastavan romanssin syttymistä vuosisadan rakkaustarinaksi, sillä minulla ei tuolloin ollut mitenkään varaa maksaa useampaa tonnia kahden viikon lomasta. Unelma kuitenkin kävi toteen vuosi opasurani aloittamisen jälkeen, kun sain tiedon, että pääsen Mauritiukselle oppaaksi.

Kohde oli aivan kuten kuvissakin, täydellinen paratiisi palmuineen. Isäni sanoi, että hiekka siellä on valkoisempaa kuin itse valkoinen. Työ taas oli rankkaa; asiakkaat olivat maksaneet suuret summat rahaa lomastaan ja vaativat sillä täydellisyyttä. Päivät olivat pitkiä ja aamiaisen kerkesi joskus nauttimaan vasta kymmenen aikaa illalla.

Kauden aikana sairastuin pahaan flunssaan ja makasin kuumeessa hotellihuoneessa, missä majoitun yksin. Hotellin siivooja huomasi huonovointisuuteni ja pahoitteli oloani. Hän kehoitti minua lämmittämään sokeriruokoa ja hakemaan apteekista flunssalääkettä. Kiitin häntä huolenpidosta, mutta olin niin huonossa kunnossa, etten kyennyt poistumaan huoneestani. Seuraavana päivänä huomasin siivoojan jättäneen pöydälleni tuoretta sokeriruokoa sekä pieniä apteekista saatavia pusseja, joissa oli jauhetta sisällä. Tuntui oudolta, että joku oli nähnyt vaivaa ja piti huolta minusta. Olin työssäni oppinut, että minä autan muita. Hänen huomaavaisuus ja ystävällisyys todella lämmitti sydäntäni.

Törmäsin häneen parannuttuani uudestaan ja kiitin halauksen kerä häntä kauniista eleestä. Meistä tuli ystävät. Hän esitteli itsensä Rekhaksi ja myöhemmin kutsui minut kotiinsa istumaan iltaa yhdessä aviomiehensä Vinayn kanssa. He halusivat jopa varmistaa, että löydän varmasti perille, joten Vinay tuli skootterillaan minua vastaan hotellille ja ajoin hänen perässään heidän kotiinsa.

Heillä oli pieni ja vaatimaton talo, jonka katolla oli pupuja ja kanoja häkeissä. Talo kuului selvästi hinduille, sillä joka huoneessa oli eri jumalten alttareita ja pariskunta esittelikin ne kaikki minulle. Vinay tarjosi hyvää paikallista viiniä, jota kehuin ja sanoin, että aion ostaa tätä kotiin tuliaisiksi. Muutama päivä sen jälkeen huoneeseeni ilmestyi paperiin kääritty viinipullo kortilla, missä luki sen olevan perheelleni Suomeen, rakkaudella Mauritius.

Meistä kaikista kolmesta tuli hyvät ystävät ja kun parin vuoden päästä palasin Mauritiukselle lomalle ystäväni kanssa, pyysin saada viedä pariskunnan illalliselle. He suostuivat ja vietimme mukavan päivän kierrellen temppeleitä ja lopulta nautimme ihanan illallisen yhdessä.
Kysyin illan aikana Vinaylta, miten hän on aina niin iloinen. Hän vastasi, että kun on kokenut tähän astisen elämänsä synkimmän hetken, ymmärtää, mikä elämässä on tärkeintä. Iloisuus on valinta kysymys toisin kuin esimerkiksi sairaus. Et voi valita olevasi terve tai sairas, mutta voit aina valita ilon.

Vinay kertoi minulle, kuinka vuosia sitten oli lähtenyt esimiehensä kanssa kalaan työpäivän jälkeen. Merellä oli kuitenkin noussut kova tuuli ja he joutuivat veneen kanssa ongelmiin. He olivat kolme päivää merillä ennen kuin saivat apua. Vinay kertoi sen olevan pysäyttävä hetki, sillä hän pelkäsi heidän molempien kuolevan. “Kun luulet kuolevasi, saat selville todellisen itsesi ja sen, mikä on sinulle tärkeää. Minä ajattelin vain Rekhaa. En halunnut hänen jäävän yksin, joten päätin selvitä.”
Suurimmalla hädän hetkellä Vinay murehti vaimonsa kohtaloa. Se oli jotenkin koskettavaa.

Olin vaikuttunut siitä, että olit sitten missä päin maailmaa tahansa, aina samalle polulle tulee hyviä ihmisiä.
Matkustamisessa ehkä upeinta on se, että vaikka kuinka paljon reissuasi etukäteen suunnittelet, koskaan et voi tietää mitä matkan varrella tapahtuu ja miten se tarina tulee päättymään.
Uskalla ja ylläty! Ja ole kiitollinen, kaikesta.

Niinkin pienestä kuin sokeriruoko, alkoi meidän ystävyys.

Mauritius, République de Maurice

2 thoughts on “Ystävä maailmalta

  1. Aivan ihana pariskunta ja tuo vilpitön auttamisen halu. Joko olen liian väsynyt tähän aikaan päivästä, mutta todella koskettava postaus auttamisesta ja miten voi löytää ystäviä kaukaa. Niitä ei voi olla liikaa ja varsinkin noin vilpittömiä ja upeita ihmisiä. Herkisti kyllä. Ihana pariskunta. Olisipa kaikki yhtä auttavaisia ja toiset huomioonottavia. Kauniit kuvat jälleen kerran!

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.