Ollessani maailmalla matkaoppaana yksi osa työtäni oli vastata lomailijoiden mieltä askarruttaviin kysymyksiin joko puhelimitse tai kasvotusten hotelleilla. Muutamia kertoja joutui ihan oikeasti miettimään, onko kysyjä tosissaan vai vitsaileeko hän.
Lue alta, mitkä tyhmät kysymykset tai aivopierut toistuivat maailmalla ollessani!
Sanotaan, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä ja että aina pitää kysyä, jos ei tiedä. Totuus on kuitenkin, että on olemassa tyhmiä kysymyksiä, mutta toki niitäkin saa esittää! Myönnän, että olen itsekin joskus päästellyt aivopieruja. Huumorilla pärjää maailmalla oikein hyvin ja on tärkeää osata nauraa itselleen!
Muistan yhden ruotsalaisen pariskunnan Lanzarotella. He olivat juuri saapuneet lomalle ja istuimme bussissa suuntanamme Playa Blancan hotellit. Ajoimme satoja vuosia sitten laavan tuhoaman alueen läpi. Aikoinaan tulivuoret olivat turmelleet kokonaisia kyliä ja maa oli halkeillut kun laava työntyi esiin. Alue oli todella karun näköistä kivimaisemaa. Pariskunta kysyi, onko täällä ollut jokin myrsky. He menivät hieman noloiksi, kun selitin miten tulivuoret olivat runnelleet maisemaa vuosien ajan eikä eilinen sade.
1. Autonvuokraus ilman ajokorttia
Saattaa käydä niin, että lomalle ei aina muisteta ottaa ajokorttia mukaan. Se on ihan ymmärrettävää, ei ehkä ole etukäteen ajeteltu vuokrata autoa ja omahan jää sinne Suomeen. Mutta valitettavan usein jouduin selittämään asiakkaille, että autoa ei saa vuokrattua ilman ajokorttia.
Eihän autovuokraamon edustaja voi mitenkään tietää, onko asiakkaalla edes olemassa ajokorttia, vaikka hän väittää, että se on vain jäänyt kotiin. Myös poliisin pysäyttäessä lomailija olisi ongelmissa.
2. Euroilla maksaminen
Joissakin maissa voi maksaa paikallisella valuutalla sekä euroilla. Kaikkialla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan maan laki kieltää vieraan valuutan vastaanottamisen sakon uhalla. Esimerkiksi Kroatiassa eurojen vastaanottaminen voi tulla kalliiksi ravintolalle, sillä se saatetaan sulkea pysyvästi ja päälle tulee valtavat sakot.
Myöskin me oppaat ja matkanjärjestäjät joudumme noudattamaan maan lakeja, emmekä siis voi vastaanottaa euroja, mikäli se on kiellettyä. Monet asiakkaat eivät tätä voineet ymmärtää; suomalainen opas myy retkilipun, mutta ei voi maksaa euroilla? Suomessa netistä etukäteen ostettaessa olisi pystynyt niillä maksamaan retken! Niin, Suomessa käy eurot, Kroatiassa ei. Myöskin tipit siivoojille tai bussikuskeille jätettiin yllättävän usein euroina.
3. Puhuminen suomeksi paikallisille
Tätä onneksi tapahtui aika harvoin (ainakin niin, että olin sitä itse todistamassa!), mutta jotkut ihan oikeasti puhuivat suomea paikallisille ihmisille. Totta kai monet matkailijoiden kanssa työskentelevät tahot osaavat sanoa “kiitos” tai “moi”, mutta esimerkiksi puhtaan lakanan pyytäminen suomeksi tuskin enää menee läpi.
Paras tapaus sattui, kun vähän vanhempi rouva kysyi suomeksi hotellin vastaanottovirkailijalta jotakin. Virkailija kiusaantunut hymy kasvoillaan yritti selittää, että ei ymmärrä. Rouva sitten tajusi, että viesti ei mene perille ja esitti kysymyksensä uudelleen – edelleen suomeksi – mutta tällä kertaa hyvin hitaasti.
Käy myös lukemassa, mitä ei kannata sanoa matkaoppaalle!
Muistan kuinka aikoinaan olin Rodoksella vanhassa kaupungissa mukanani suureen seurueeseen kuulunut nuorehko nainen joka ei juurikaan osannut englantia.Lupasin tulkata ostostilanteissa.En kuitenkaan ehtinyt hätiin kun reipas nainen kyseli kaupasta josko paitaa olisi keltaisena.Suomeksi.Myyjä ei ymmärtänyt ja nainen kailotti useaan kertaan aina vähän volyymiä nostaen “ONKO TÄTÄ KELTAISENA, KELTAISENA!!”Siinä vaiheessa ehdin apuun myymälän ulkopuolelta jonne ostotoive oli hyvin kuuluvasti kantautunut
Hahah! Voi ei… 🙂 Juuri tälläisestä itsellänikin kokemusta!
Ahaha tuo suomeksi kommunikointi! 😀 Ihan parasta! Toisaalta, sitä näkee kyllä todella paljon myös muiden kulttuurien edustajilta, monet kerrat on esimerkiksi eri kielillä tultu jossakin lentokentillä minulta kyselemään, ja kun en ole ymmärtänyt, niin juuri tuollain hidastetusti KO-ROS-TET-TU, että mitä halutaan sanoa – mikä tietysti kuulostaa ihan yhtä samalta siansaksalta minulle. Ihmeellistä kyllä, kerran opastin kiinalaisen rouvan takaisin hänen turistibussiinsa, jonka ymmärsin ainoastaan hänen kiinankielisestä kommunikoinnistaan, vaikka en siis itse puhu minkään sortin kiinaa. 😀 Toki asiaan vaikutti kehonkieli, mutta silti haha!
http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Tuo on muuten aivan totta, sitä tapahtuu toistekin päin!
Olen itsekin joutunut jankkaamaan monesti esim. saksalaisille turisteille, että en ihan oikeasti ymmärrä mitä puhut! 😀